11 vuotta sitten sain äidiltäni ja eräältä toiselta ystävältäni kuulla pysähdyttävät uutiset... Yksi tärkeä ihminen oli poissa, lopullisesti.
Se oli todella shokki ja ahdistava uutinen. On mennyt vuosia että ikävöin häntä, olisi niin paljon kaikenlaista kerrottavaa. Olen miettinyt monia kertoja millainen hän olisi nyt, missä hän asuisi, jne...
Vasta viime kesänä sain kuulla asioita, mitä silloin oikeasti tapahtui, ja kävin surutyötä uudelleen läpi... koska avautui niin paljon asioita...
Tänään, on kuitenkin niin kaunis päivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja se luo vahvasti sen kuvan mitä ystäväni oli eläessään, hän oli aurinkoinen, lempeä, kaunis nuori nainen, muistan kuinka hänen suurin idolinsa oli (melkein) aina keskusteluissa mukana ja hänellä oli paljon unelmia...
Kaipaan, erittäin paljon rakasta ystävääni... ♥
Meemun turinoita
2 kommenttia:
Voih..*halaus*
Tänä keväänä tulee neljä vuotta kun hyvä ystäväni, entinen poikakaverini, menehtyi. Kaipaan välillä aivan suunnattomasti hänen hymykuoppiaan. Kuopiossa kun ajan ohi onnettomuuspaikan, käy pieni tuulenvire kasvoillani. Tutulla huoltoasemalla jossa hän lähes AINA tuli vastaan tulee ontto olo kun muistan ettei hän nyt tulekaan vastaan iloisen hymyn kera.
Mutta ne muistot..niillä jaksaa eteenpäin.
♥ Kiitos teille!! ♥
Ja Sanna, onneks on ne muistot, mitkä kantaa pitkälle...
Rankkoja kaikki menetykset on!
Lähetä kommentti