4.4.2009

Elämänjakso yhtä kaaosta

Josko sitä jottai kerkeis kirjottelee tänne. On viime ajat ollu niin uuvuttavaa ja kamalaakin, tunne ettei vaan jaksa. Jos niitä syitä haeskelen niin vauva ei nuku (mahavaivoja, vasta kolmekuisena alkaa helpottaa, ja kun isokokonen on niin niillä vielä helpommin tulee vaivoja), vauva huutaa päivällä, yöllä kun masua vääntää tai vaatii tissiä tuttia suuhunsa, tutti vaan ei taho pysyä suussa millään ja sitä saa olla tunkemassa miljoona kertaa tukkeeksi, itellä epätoivo ja ahdistus siitä kun ei osaa, ei jaksa ja hermot pinkeellä isompien kanssa kun eivät usko mitään (huomiota hyökii haluis) -mutta kun ite vaan ei jaksa ja itku itelläkii herkässä... Välillä tuntuu sille että luovutan koko imetyksestä kun koko ajan sais olla tissi kitalaessa tai sit saa niitä ilmavaivoja kun en osaa imettää taikka ei oo saanu tarpeeksi maitoa kun nukahta kesken kaiken eikä imu enää vedä, laitat sänkyyn, herää röyhylle tai nälättää uudestaan.. -hyppyytyskierre on valmis (ja pahin aamuyöstä, onneks mieskii on hyppäämässä välillä). Tässä miettiny että eipä väsyneenä enää paljon tarviikkaan masennushelvetille, mut, jospa se nyt pysys loitolla miusta! Mut se raskaudenjälkeinenmasennus vaan tulee aina salakavalasti... Onneks eilen saatiin pojat hoitoon mummolle ja ukille! Japa oli jo vkolla valitellu olevansa kipeä, räkänen oli. No Juba oli myös tullu kipeäksi (aamulla tuli ukilta tekstari) :( no, toisaalta hyvä että sielä sairasteleevat, pitää vaan toivoa että vauva välttyisi siltä inhalta räkätaudilta! Isäntä vei pojat hoitoon ja mie kävin Feden kanssa ekassa neuvolassa. Järkälehän paino jo 5.5kg!! Neljäs vkos tullu lisäpainoa n.1kg (terkka naureskeli että poika menee yläkäyrien yläkäyrillä!). Pituutta 55cm. Neuvolan jälkeen käytiin samalla näyttämässä isomummolle vauvaa kun ei ollu vielä nähny... Hyvä että käytiin!! Miule tuli sitten eilen taas niitä näköhäiriöitä, mitä tullu jokaisen raskauden jälkeen. Osa näöstä häviää ja alkaa vilisemään (oisko verenvuotoa silmässä, tai migreeniä). Nyt uutena oireena tuli siis näköongelmien kanssa voimakas päänsärky ja tietämättömyys. Mie olin siis ihan sekasin ja en osannu selittää, sanoa sanoja, mitä hain, no katkoajatukset on muutenkin miule normaalia mutta tää oli selvästi kamalaa!! Näköhäiriöt kesti sen tunnin verran ja päänsärkyä oli vielä tänäkin aamuna vähän. -Luulisin että johtuu jumissa olevista hartioista/migreenistä (voin siis arvailla ihan itekseni, kun tiijän melkein paremmin ilman lääkärissä käyntiä, tai luulen tietäväni.... no, jos se on sit jo aivohalvausoireita niin.. no sit se sitä on jos on. Perintönä se tulee kuitenkin ja mitää pikku halvauksia näis aivois ei ees huomaiskaa..! :D) Mie oon ollu koko viikon ihan sekasin päivistä, elän aina eilistä tai huomista.. :D Hehheh, en tiijä moni ymmärtää, mutta eilen neuvolaan astellessani kaukalon kanssa, pari mummoa tervesyksekuksen eteisessä odottelivat ilmeisesti kyytiään. Toinen hymynvirne naamallaan toiselle että mistä noita vois "ostaa", ihana vauva! Mie käännyin ja sanoin että tässä, jos kelpaa, naurua molemmin puolin ja jatkoin matkaani. Tänään siivoilin, mies tämän ja huomisen päivän puulaakipeleissä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi voi.
Tiijätkö. Myönnän nyt lyhyt pinnaisuuteni ja syyn imetykseni loppumiseen. Hermoni. Kummankaan kohdilla se ei onnistunut ja päätin että jos kolmas tulee niin voi olla ettei se saa ollenkaan äidinmaitoa. Paitsi muutamat eka päivää kun se ehkä vielä onnistuu rauhassa.
Mun tarina ei ole onnistumistarina. Ei suinkaan... Imetys kiihkoilijoiden mielestä (ja miehen mummin).
Kova pala oli myöntää ekalla kerralla ettei minusta ole tähän.
Mutta kaksi tervettä (koputtelloo nyt puuta nyrkillä) lasta vakuuttaa että päätökseni oli oikea, siis minulle oikea.

Voimia ihan kamalasti. Tuota minäkin pelkään jos tässä joskus vielä kolmatta pitää pukata ja hoitaa.

Sari. kirjoitti...

Ensinnäkin *haleja*

Toisekseen; muistan vielä itsekin sen kun vauva huutaa yöt ja päivät ja tuttikaan ei pysy muksun suussa - arvaapa montako kertaa minäkin meinasin sen vetää kuminauhalla Millan pään ympärille paikoilleen ;) Imetyksestä sanon sen, että jos hermot ei kestä, niin pullolla kasvaa ihan yhtä ihania lapsia. Tiedätkin että miulla kokemusta on ;) Ja toisaalta, jos jaksat vielä sitkuttaa, ne masuvaivat todella helpottaa sen 3kk jälkeen, jolloin imetys saattaa saaha ihan uutta puhtia! Teit niin tai näin, kyllä tää on SIUN OMA päätös ja kellään ei siihen ole nokankoputtamista. Kuuntele sydäntäsi ja jaksamistasi ♥

Tsemppiä myös niiden kahden pikkuvilpertin kanssa - uskon että uhmaa ja hulinaa riittää! Toki he huomioo kaipaavat, mutta toisaalta tää on kaikkien teidän lasten kasvattavinta aikaa, kun he oppii että heitä on kolme, äiti ei riitä kerralla samaan paikkaan ja toisaalta he oppii puuhastelemaan yhessä - huomaavat mikä rikkaus ja rakkaus se oma broidi onkaan :)

Ja olen tuhatrosenttisen varppi, ettei siulla ole aivohalvausta tulossa. Ihan varpisti on hartiat jumissa kun nostelet siroa vaavelia (hih) ja rinnat on täydemmät kuin yleensä, niin valmis hartiakipupaketti on valmis ja siihen vielä sitten migreenialttius niin avot. Mutta hei, sekin helpottaa - ihan varmasti!

Paljon hyviä vointeja sinulle. Halejakin. Ja terveisiä kaikille pienille ♥ Vielä tulee se aika (nopeammin kuin uskotkaan) kun ne pikkuvilperit leikkii keskenään ja Japa kattoo pienempien perään niin että äiti voi ottaa vaikka pienet nokoset päiväsellä :)

Sisältö arvaamatonta.. ;) kirjoitti...

Kiitti teille! <3 =)
Kyllä "lepo" itelle oli paikallaan ja nyt tuntus sujuvan vähän paremmin nuo imetyshommat... mut ei hitti kun ei vaan tuo toinen rinta mee jotenki kunnolla suuhun!!! :( Hotkii siks sitten sitä ilmaa liikaa...
Mie yritän taistella tuon imetyksen suhteen (ihan vaan siks ettei tuole oo vara ostella mitää korvikkeita...)