Synnyttelykertomusta..

Jep, pitkä oli tämäkin synnytys reissu! Kuten jo arvelinkin ettei helpolla tule. 2.3 sisälle jäätiin synnytysosastolle. Ensin lääkärintutkimus ja ulralla kokoarvioksi vauva olisi ollut 3.8-9kg, totesi että voisi olla isompikin kun rupesin tuota painoa epäilemään ettei se noin pieni ole! Verenpaine oli tuolloin 162/106. Tilanne kohdunsuulla sormelle auki ja oliko se 5cm kanavaa?Ekana pv:nä sain kaksi murua cytotekia kohdun suulle ja ei mtn!! 3.3 Todella huonosti nukuttu yö, tunnin pätkissä torkuin! Yksi äiti oli jo huoneessa ennestään ja aamuyöstä tuli toinen. Tänään sain 3 murua cytotekia, eipä ollu vaikutusta. 4.3 Tilanne ennallaan alakerrassa, joten lääkäri antoi luvan nyt kokeilla suun kautta samaa lääkeainetta, vahvempana. Kävinpä sittenkin varovaisesti pari kertaa 10krs.sta rappuja ravaamassa, maha kovana ja sen jälkeen alko tulla napakampia suppareita. Siedettävän kivuliaitakin tuli sitten tasaseen jonkun tunnin ja yritin ylläpitää niitä liikkumalla, kävin rapuis mut ne hiipu pois kokonaan :( 5.3 Ja tänään.. iski pettymys ja vitutus päälle kertaheitolla :'( kun alkoi tuntumaan valtavan epätoivoivoiselle koko yritys synnyttää tai edistää tilannetta! Tuo tunne tuli aamulla siinä vaiheessa kun lääkäri kävi ja sanoi ettei ole paljon tapahtunut että pidetään välipäivä... mie jo epätoivoisena siinä anelin että saisin jatkaa tämänkin päivän (huomena sit ehkä jo voi kalvot puhkoo jos ees edistys sen verran!!) Lääkäri sitten myöntyi jatkamaan suunkautta samaa linjaa :) Illalla alko tulla kovia supistuksia ja sain peräruiskeenkin joka voisi laukasta synnytyksen ja ennen tota hoitaja sanoi kohdunsuun olevan hätäseen kahdelle sormelle auki ja 3cm kanavaa jälellä, hih, että jo edes jotakin edistystä! Noo, suihkun jälkeen ne kovilta tuntuvat supistukset laantu mutta en meinannu saaha unta harvakseltaan tulevien kivuliaiden supistusten takia ja sain peffaan kipupiikin joka tosiaan poisti kivun! Ja yön nukuin hyvin.

6.3 Aamulla lääkäri kävi kattoo tilanteen, mitäs tänään "keksittäisiin" ja tutki tilanteen alakautta ja silläki ilme kirkastu, ja kertoi että kohdunsuu 3cm auki ja paksu kaula jälel!! :D Jee, tarkottaa nyt sitten sitä että saa ne kalvot puhkottua. Mutta sitä ennen yritettiin sydänkäyrää ottaa osastolla mutta siinä ilmeni ongelmia, vaistosin hoitajan hätääntyneen.. eikun kiireesti alakertaan käyrille, en ite oikein ehiny mukaan paniikkiin. Saliin päästyä kalvot puhki, siel odotellessa vauvanliikeanturin laittoa paniikki iski kun kaks ktr irrottivat ja kolme kertaa kiinnittivät ja sitä anturia vauvan päähän kun joku kohta ei käynykkään siihen jatkoksi tai jotain. Synnytysosastohan on kokonaan uusi ja salissa melkein kaikki uutta, joten siellä oli pientä häslinkiä ilmassa.... :/ Mutta lopulta liikeanturin laitto onnistui ja sit soitin isukille että alkaa valumaan kotonta tänne! 11 aikoihin mies tuli. Ja samoihin aikoihin tippa laitettiin josta sain lisäpoveria käynnistykseen, -johan alko suppailee ja totesinki huoneessa häärivälle kätilölle että pitäs saaha jotai lievitystä kipuun! Ennen en ole uskaltanu käyttää ilokaasua mahdollisen pahoinvoinnin takia, mutta nyt alko tuntumaan että pakko kokeilla! Ei tätä kestä erkkikään jos joutuu monta tuntia "kuuntelemaan" kivuliaita supistuksia! Ja sitä mie sit vetelin ja voi pojat kun se tehos niihin supistusten huippukärkiin pehmentäen niitä ja olo oli kuin dokanneena (oikeesti tuli ihan semonen fiilis että haluaa "tunnustaa" jotain, niinkuin kännis yleensäkkii..) Onneks sain piettyä hölmöt ajatukset mahassa :D Mutta sepä alkoki nukuttamaan kun tarpeeksi veteli! Taisin torkkuakiin kiikkustuolissa (siinä mie istuin kokoajan sydänkäyriä seuraillen). Tajusin sitten huomauttaa asiasta kätilölle ja kokeilin akvarakkuloita (joita pelkäsin!) Eka kerta tämäkin ja voi tsiisus kun oisin vain jättäny kokoeilemata ne rakkula mökkylät seläs, sattu niin saa****** niitten laitto eikä niistä hyötyä ollu! Aloin pyytelee spinaalia (epiduraalin sijaan se oli käytös esikon aikana) kätilö tutki tilanteen ja sano olevan 5cm auki. Hiän lähti sitten täyttelee siihen spinaaliin tarvittavat paprut tjn. kätilö tuli takas ja sanoin että tuntus siltä että ponnistuttaa. Eikun uus tarkistus ja 9cm auki! :) Pikkuhiljaa aloin ponnistella ja ponnistussupparit olikii laimeita loppua kohden, ei tullu vaan tarvetta ponnistaa ja voimatki alko hiipua kun ei vaan vauva edenny ulos asti. Lääkäri tuli paikalle ja rupes valmistelee imuvetoa vauvan ulos ottoon. Mies kuuli kun lääkäri sanoi ettei tämä synnytys pääty alakautta (onneks mie en kuullu tuota!! Olin lopen uupunu). Vauva saatiin ulos lopulta imuvedolla ja pää tuntui ISOLLE (pää oli huonossa asennossa eikä edennt siksi), sitten oli loppu kehon vuoro ja voi luoja miten isolle tuntu... luulin synnyttäneeni ison vesimelonin! Syntyi kello 17.00. Mitat: 4.614g ja 53cm, eli ei mikää pieni vauva! Itekki viekkailin 4.5kg. En jaksanu katsoa heti millanen sieltä tuli kuulin vaan kun parku ja kovaa. Mies sai katkoa napanuoran. Ja sitten vauvan sain paitani alle rääkymään <3>