Valas täällä tuskailee..

Joo, semmonen mie oon (poikaki jo naureskelee että mie oon isompi ku isi...) Tuo turvotus jo sattuu, ei kärsi enää kyykkiä, jalkaterät on kuin tyynyt, nilkat on kuin jättiläisvaahtokarkit, muu kroppa muistuttaa jättiläisvalasta... Lantioon sattuu kävellessä. Roskapussien ulos vieminenkin jo uuvuttaa, ja just pein isännälle nootin että lauantaina (28pv) sit siivotaan (toisaalta hirvittää jo ajatus, miten jaksasin...kun pitäs petivaatteet patjoineen käyttää ulkona!), kun pojat on menny hoitoon (ei oo appiukko ees vastannu, käykö heile sillon viijä, noh, se on käytävä koska ei oo vaihtoehtoja!!) Ja sunnuntain lepään. Ma ois sit se mahdollinen käynnistelypäivä. Aamulla mie muistin sit isännälle kertoa että nythän siellä uudessa synnytysosastossa on niitä perhehuoneita! Isäntä niin tokas ettei myö tarvita kun oon yksin sinne menossa... Eih, mut johan mie oon leppyny siitä taannoisesta uhkauksestani :) Joo ja meijän taapero koettelee hermoja riipivällä raivollaan... tänäänki se raivostu kun en antanu sille yhtä rikkinäistä kirjaa, aikasa se huus keittiössä ensin mahallaan ja sit kun jonku ajan päästä katoin niin seinää vasten nojaten karju. Sit mie Japalle sanoin että yritäppä sie käyvä lohduttelee pikkuveikkaa, jos se rauhottus ja niihän se saiki rauhottuu :D Mie jos oisin menny niin kahta kauheempi huuto... eilenhän se ryömi minuu pakoon lattialla mahallaan karjuen, kun yritin lohdutella!! Yöt edelleen yhtä hyppimistä, viime yönä tais 6 kertaa pystys huudella... mie taisin käyvä kaks kertaa laittaa pötkölleen, isäntä 4 joita en sit kuullu!! Oon huomannu että kun syön appelsiinia meinaa rueta hikoiluttamaan... onko tuo normaali reaktio vai onko miula sydänvika..