15.1.2009
Ja lisää valivalitusta..
Eiku jo heti aamusta Hesarista soittaa, "oisko minuutti aikaa?" -En tilaa tilaa mitään! , "no ei tää varsinainen tilaus ole, olis vaan kk:n viikonloppunumerot 18euroa", EI, -Miule ei tarvii soitella enää mistää tilausasioista, HEIPPA! Ja luuri kiinni. Miun päässä kiehuu...
Ai ei asia koskenu tilausta ollenkaan?! huhhuijaa, mitä ihmettä mie persaukinen kotiäiti teen jollai Hesarilla (toisekseen en ikinä ehtis lukee, kun paikalliset ilmaisnumerotki jää lukematta usein!!)
Mie oon niin täynä noita puhelinmyyjiä, nyt oonki laittanu kapulat niille suun eteen het'alkuun (ei kuitenkaan auta että lyö luurin korvaan heti kun kuulee mistä on kyse, -ne soittaa uudestaan), oonki ilmottanu selkeesti mielipiteeni, mitä mieltä mie niistä oon.
Ja sitten KELA:n tiskille jonottamaan, ja sielä jotenki oli koko ajan semmonen niisk, niisk olo... kiehutti jo valmiiks aatellakkii että ne keksii taas omat laskelmat ja joudun taas maksaa jotai älyttömiä yllärisummia takasipäin (kävin tekee kotihoidonselvitykset mammaloman ajalle)!
Jee, jotai positiivista tässä päivässä oli, se että pääsin käymään kaupassa =)
Ja että pitääki aina sattua! -Jätin Juban pikku nakit oven saranapuolelle väliin :'( En ollenkaa huomannu että se oli sielä oven takana ja työntäny käden sinne oven väliin kun tulin Japan kans veskistä käsienpesulta (hänen käsienpesua täytyy vahtia ettei lotraa turhaa vettä ja saippuaa!! Losottas vaikka tunnin putkeen..)!
Huomenna pitää herätä jo 5 aikaan ja herättää Juba samalla, sillä on aamusta aivosähkökäyrän mittaus Lpr:ssa, jossa sitten joutuu nukkumaan tunnin verran.
Japalla on huomenna sitten hammashoitajalla käynti, ukki joutuu hänet siellä käyttämään jos ei ite ehitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Miten meni sairaalassa ja hammashoitajalla?♥
MUKAVAA VIIKONLOPPUA!!!
Minäkin tulin kuikkimaan että miten meni sairaalassa ja hammashoitsulassa? Kyllä teillä näköjään sattuu ja tapahtuu - oikein ihanan touhukasta lapsiperhe-elämää ♥
Ylös kirjottelin kuulumisia eilisestä =)
Et taida olla ainut äiti joka jättää muksun sormet oven väliin. Täällä toinen. Kamala mikä morkkis siitä voikaan tulla.
Mutta no. Näitä sattuu.
Niinjoo..päästiin me silloin kelkkailemaan. Ihanaa se oli. Mitä nyt jumittiin muutamaan kantoon ja kädet oli minulla rakkuloilla mut onhan se sen arvoista. Tulis vaan lisää lunta niin pääsis taas "baanalle".
Lähetä kommentti